Alentuneen suorituskyvyn arvioiminen eläinlääkinnällisesti

Hevosen alentuneeseen suorituskykyyn on useita syitä. Eläinlääkäri lähtee usein omistajan kertomien esitietojen perusteella tekemään tutkimussuunnitelmaa, ensimmäinen tutkimus on yleistutkimus jonka perusteella saadaan jo mahdollisesti syitä epäillä esim. tuki- ja liikuntaelinsairautta, hengitystieongelmaa tai jopa sydän tai verenkierto-ongelmaa. Usein hevosesta teetätetään myös laaja verenkuva, josta saadaan tietoa sekä perusverenkuvasta ja sisäelinkohtaisista arvoista.

Tuki ja liikuntaelinsairaudet ovat yksi merkittävimmistä syistä hevosen huonoon suorituskykyyn. Mikäli yleistutkimus on normaali tutkitaan hevosen tuki ja liikuntaelimistö ensin ontumatutkimuksella.

Mikäli yleistutkimuksessa on hengitystieongelmiin viittaavia muutoksia voidaan hevoselle tehdä hengitystietähystys, keuhkojen ultraäänitutkimus sekä ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen otettavat valtimoveren kaasumäärityksiä. Niissä saadaan lisätietoa hevosen keuhkojen kyvystä tehdä kaasujen vaihtoa alveolitasolla. Mikäli hapen osapaine on normaalia alempi valtimoveressä, ei hevonen saa happea riittävästi elimistön  soluille, esim. lihas ja verenkiertoelimistölle. Tällöin hevosen suorituskyky voi laskea hapen puutteesta ja siitä seuranneesta laktaatin noususta veressä. Rasituksenalaisella hengitystietähystyksellä voidaan havaita ylempien hengitysteiden ongelmia kuten pehmeän kitalaen luiskahtamisen kurkunkannen päälle tai kurkunkannen juuttuminen väärään asentoon jonka seurauksena hengitystiet tukkeutuu, ja hevonen saa huonommin happea.

Hevosilla sydänsairaudet oireilevat usein epäspesifisillä oireilla kuten alentunut rasituksen sietokyky, yleisesti huono suorituskyky, voimattomuus, apaattisuus syömättömyys tai laihtuminen. Ravureilla viimeisen neljänneksen hidastunut vauhti voi olla oire sydänsairauksesta. Useasti suoritus voi hidastua vain muutamalla sekunnilla. Eteisvärinässä ravurin juoksu voi jopa hidastua 20-30 sekuntia. Jotkut hevoset saattavat pysähtyä tai kaatua. Usein hevoset joilla on sydämen läppäongelmia aloittavat kilpailun hyvin mutta väsyvät helposti ja palautuminen on hidasta.

Hevosilla on todettavissa nk. fysiologisia eli normaaleja sydämen sivuääniä. Mikäli hevosen yleistutkimiksessa todetaan sydämen rytmihäiriöitä tai sydämen epänormaaleja sivuääniä, siirrytään usein suoraan sydämen ultraääni ja EKG tutkimuksiin. Ultraäänitutkimuksella saadaan useimmiten selville sydämen sivuäänen aiheuttaja ja vaurion/muutoksen vakavuus. Sydämen ultraäänitutkimusta varten hevosen karvat ajetaan molemmin puolin kainaloista. Hevosta ei yleensä rauhoiteta toimenpidettä varten. Hevosen sydämen rytmihäiriöitä tutkitaan  EKG tutkimuksen avulla. Siinä hevoseen liitetään elektrodit, jotka mittavat sydämen virran johtumista sydänlihaksessa. Sairaudet voivat muuttaa tyypillistä käyrää, jolloin saadaan usein viitettä alueesta sydämessä joka aiheuttaa rytmihäiriön. Rasitus EKG:llä voidaan havaita rytmihäiriöitä jotka esiintyy vain hevosen suorittaessa. Rasitus EKG tehdään treenin yhteydessä, jolloin elektrodit ovat kiinni hevosessa, ja EKG tallennetaan muistikortille, joka treenin jälkeen ladataan tietokoneelle, arvioitavaksi.

Myös rasituksen jälkeisillä verinäytteillä kuten lihasarvojen ja sydämen spesifisen Troponiiniarvon mittauksella voidaan saada tietoa rasituksensietokyvyn alenemisesta. Rasituksen jälkeisillä hengitystietähystyksillä ja limanäytteillä voidaan myös saada esille soluja jotka kertovat kehkojen tilasta enemmän kuin levossa tehdyissä tutkimuksissa on selvinnyt.

Artikkelin kirjoittanut ELL Jenni Rauman ja ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku

Lähteet;
KW Hinchliff, AJ Kaneps, RJ Geor. Equine sports medicine and surgery. Basic and clinical sciences of the equine athlete. 2004.
Michael Hewetsonin luentosarja Eläinlääkäripäivillä 2011