Jännevamman syntyminen

Jännevamma voi syntyä trauman seurauksena tai pitkäaikaisen kulumisen seurauksena

Jännevamman ensiapu

Erityisen tärkeää on tulehdusreaktion rauhoittaminen rikkoutuneessa jännekudoksessa, jolloin tulehduksen aiheuttama lisätuho mm. turvotuksen ja vapautuneiden kudostekijöiden myötä voidaan minimoida. Kylmetys on yksi tehokkaimmista ensiavuista. Yöksi ehjälle iholle kylmäkääreen esim. kylmettävällä savella auttaa myös turvotuksen ja tulehdustilan rauhoittamiseen.
Lisäksi hevonen pidetään jännevamman akuutissa vaiheessa karsinalevossa kunnes isoin turvotus saadaan laskemaan.
Hevoselle voidaan myös antaa kipulääkettä tarvittaessa, jotta tulehdusreaktio saadaan nopeammin hallintaan. Eläinlääkärin määrätessä kipulääkettä olisi hyvä hevoselle tehdä kliininen tutkimus. Tällöin poissuljetaan jalan murtumaepäily tai muut turvotusta ja ontumaa aiheuttavat vammat kuten  imusuonen tulehdus tai haavat.
Jännekudoksen turvotuksen laskiessa on jänteen tutkimus ultraäänellä suositeltavaa, jotta jännevaurion hoito voidaan suunnitella niin, että hevosen toipuminen vammasta olisi optimaalista.

Jännevamman hoito

Nykyisin jännevammoja hoidetaan konservatiivisen hoidon lisäksi  lääkellisillä paikallisinjektiohoidoilla kuten hyarulonihapolla, mutta myös PRP hoidoilla (Platlet Rich Plasma). PRP hoidossa hevosen omasta verestä erotetaan verihiutaleita jotka aktivoidaan ennen jänteeseen injisointia niin, että hiutaleet tuottavat paljon kasvutekijöitä, jotka edesauttavat jännevamman paranemista. Paikallisinjektioilla pyritään minimoimaan arpikudoksen muodostusta jännekudokseen. Arpikudos tekee jänteestä vähemmän joustavamman ja vähentää näin ollen jänteen kestävyyttä.

Ligamenttivammat ja jännevammat jotka sijaistevat luiden kiinnityskohdissa ovat todettu vastaavan hyvin Shock Wave hoitoihin. Yleisanestesiassa tehtävä kantasoluhoito katsotaan ennusteeltaan parhaimmaksi koukistajajänteiden vammoissa. Kantasoluhoidossa hevosen rasvakudoksesta kasvatetaan Tamperelaisessa Tendostem laboratoriossa kantasoluja, jotka yleisanestesiassa injisoidaan vaurioaluelle.

Maailmalla ja nykyisin myös meillä Dr Fisterin toimesta hoidetaan myös jänne- ja ligamenttivammoja hevosen omalla luuydinsiirolla joka sisältää mm. kantasoluja ja muita kasvutekijöitä. Hevosen luuydintä kerätään rintalastasta ja injisoidaan vaurioalueelle.

Kuntoutus

Jännevamman laajudesta riippuen ennuste palautumisesta entiselle suoritustasolle voi vaihdella hyvästä varaukselliseen. Jännevamman parantuessa jänteiden säikeet alkavat uudelleenorganisoitua rasituksen mukaan. Systemaattisella rauhallisella rasituksen lisäyksellä,  saadaan jännekudoksen joustavuus ja kestävyys palautettua mahdollisimman hyväksi.

Kuntoutuksen aikana hevosen paranemista ja jännekudoksen organisoitumista seurataan  toistuvilla ultraääni kontrolleilla. Ultraäänellä jännekudosta tarkastellaan, jotta varmistetaan ettei rasitusta lisätä liian nopeasti, jolloin jännekudos yleensä reagoi ja paraneminen hidastuu.
Jännekudoksen joustavuuden palautumiseksi on liikunta erittäin tärkeää, mutta hevonen ei saisi tehdä äkkinäisiä revittelyjä. Tarhaus voi olla riski, sairastarha tulisi olla karsinan kokoinen. Siinä kohdassa kun hevonen on takaisin normaalissa liikunnassa on tarhaus vasta suositeltavaa.

Artikkelin kirjoittanut: ELL Jenni Rauman ja ELL Johanna Koponen, Eläinklinikka Anivet, Turku