Matkustava hevonen

Pitkän kuljetuksen aikana hevonen kohtaa monia muutoksia, jotka voivat aiheuttaa hevoselle stressiä ja sairastumisriskin. Kuivuminen ja hengitysteiden ongelmat ovat yleisiä kuljetuksesta johtuvia haittoja etenkin pitkillä matkoilla. Kuljetuksen keston lisäksi sekä kuivuminen että hengitysteiden ongelmat näyttävät liittyvän hevosen stressiin kuljetuksen aikana ja kuljetuksen olosuhteisiin.

Hevosen hyvinvointia kuljetuksessa voi parantaa totuttamalla hevonen kuljetusvälineisiin ja kuljetukseen ennen varsinaista pitkää matkaa. Matkan huolellinen suunnittelu on tärkeää, samoin kuin kuljetuskaluston turvallisuuden ja sopivuuden varmistus. Jos käytät kuljetusyhtiötä, varmista kuljetuksen laatu, yhtiön luotettavuus, sovi aikataulut ja se, että hevoset tarkastetaan säännöllisesti ja huolellisesti matkan aikana. Vaadi kunnolliset dokumentit kaikesta sovitusta ja kuljettajan yhteystiedot.

Ennen pitkää matkaa on varmistuttava, että hevonen on terve. Hevosen lämpöä tulisi seurata ennen matkaa, jotta hevosen normaalilämpö olisi tiedossa ja mahdolliset poikkeamat siihen huomattaisiin ajoissa. Kuumeisia hevosia ei tulisi kuljettaa kuin vain hätätapauksessa. Ennen pitkää matkaa voi varmistaa hevosen hengitysteiden terveyden tähystyksellä muutamaa viikkoa ennen matkaa. Näin jää tarvittaessa vielä aikaa hevosen hoitoon ja lääkintään ennen kuljetusta. Sairaita hevosia tulisi kuljettaa vain pakon edessä ja näiden hevosten kuljetuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota hevosen hyvinvointiin. Virkaeläinlääkärin (kunnaneläinlääkärin) on tehtävä hevoselle terveystarkastus aikaisintaan 48 h ennen matkaa ulkomaille. Tällaisella matkalla hevosen mukana on oltava virkaeläinlääkärin allekirjoittama terveystodistus ja tunnistusasiakirja (rekisterikirja tai hevospassi). Huolehdi hevosen rokotukset kuntoon hyvissä ajoin ennen matkaa.

Hevosten olisi hyvä matkustaa niin vähissä loimissa kuin mahdollista. Jos miettii tarvitseeko hevonen loimea vai ei tai ilmasto on vaihteleva, on parempi antaa hevosen matkustaa ilman loimea. On paljon todennäköisempää, että hevoselle tulee kuljetuksen aikana liian kuuma kuin kylmä. Hevosen lämpötilan nousu sekä lämmin ja kostea ilma kuljetusautossa johtaa hikoilun ja tihentyneen hengityksen takia kuivumiseen. Kuivuminen taas lisää ummetusähkyn ja hengitysteiden liman sitkistymisen myötä hengitystiesairauksien riskiä. Kuljetuksen sopiva lämpötila ja ilmanvaihto ovat tärkeitä hevosen terveyden kannalta. Sopivat kuivikkeet imevät ammoniakkia ja kosteutta, mutta ne eivät saa pölytä.

Kuljetusautossa tulisi olla riittävästi tilaa, jotta hevoset voivat hakeutua hyvään asentoon, liikkua hieman ja laskea päätään. Pään laskeminen kuljetuksen aikana on erittäin tärkeää hengitystiesairauksien ehkäisyssä. Hevosen laskiessa päätään pöly ja muut allergeenit pääsevät hengitysteiden liman mukana valumaan pois hevosen hengitysteistä. Jos hevonen ei saa laskettua päätään kuljetuksen aikana, runsaasti limaa, bakteereita, pölyä ja tulehdussoluja pääsee kertymään hevosen hengitysteihin. Tämä voi johtaa hengitysteiden sairauksiin ja pahimmassa tapauksessa kuljetuskuumeeseen.

Yleisimmät vammat kuljetuksen aikana ovat erilaiset vauriot ruununrajan ja vuohisen alueella. Hevosen totuttaminen kuljetukseen, tasainen ajo, riittävä tila ja asianmukaiset suojat ehkäisevät vammojen syntymistä.

Vettä ja ruokaa tulisi olla tarjolla mielellään vapaasti. Ruokien kostutus ja heinien liotus on tärkeää kun yritetään vähentää hevosen hengittämien allergeenien määrää. Ruokinnan äkillisiä muutoksia tulisi välttää, jotta hevosen suolisto ei häiriinny. Tämä korostuu erityisesti lentomatkojen jälkeen. Omien heinien ottaminen mukaan on suositeltavaa jos tämä vain on mahdollista. Vastaavasti määränpään heinää voi hankkia itselleen ja totuttaa hevonen tähän asteittain. Hevoset voivat myös vierastaa matkalla oudon makuista vettä ja eivät halua juoda sitä. Tämä taas lisää edelleen kuivumisen ja hevosen sairastumisen riskiä. Omaa tutun makuista vettä kannattaa siis ottaa mukaan. Veteen voi myös kotona lisätä jotain makuainetta kuten melassia, jolloin sitä voi käyttää matkoilla peittämään vieraan veden makua. Juomaveteen lisättävät elektrolyytit voivat olla hyväksi pitkillä matkoilla.

Vaikka vettä ja ruokaa olisikin matkalla jatkuvasti tarjolla, pitkillä matkoilla on kuitenkin pidettävä riittävän usein lepotaukoja ja hevoset on tarkastettava säännöllisesti matkan aikana. Lepo- ja tarkastustaukoja olisi hyvä pitää neljän tunnin välein. Lepotaukojen aikana hevoset usein virtsaavat, rentoutuvat ja laskevat päätään. Ajopäiväkirjaa tulee pitää yli kahdeksan tunnin matkoilla tai rajan yli mentäessä. Ajopäiväkirjaan tulee kirjata hevosten lepotauot ja vointi.
Hevosen vointia on seurattava matkan jälkeen ja sen on annettava levätä ja toipua. Lämpöä on hyvä seurata aamuin illoin ja kiinnittää muutenkin huomiota hevosen mahdolliseen oireiluun. Painoa olisi hyvä seurata matkan jälkeen. Jos hevonen on menettänyt matkan jälkeen yli 5 % painostaan, se tarvitsee nesteytystä suonensisäisesti tai nenämahaletkun kautta. Tarvittavaan levon määrään vaikuttaa hevosen yleiskunto ja matkustuskokemus. Paljon matkustava kilpahevonen toipuu matkasta paljon nopeammin kuin vähän matkustanut hevonen.

Hyväkuntoinen kilpahevonen pystyy kilpailemaan jopa parin päivän kuluttua pitkän matkan jälkeen, mutta yleisesti tarvittavien lepopäivien määrä pitkän kuljetuksen jälkeen on paljon suurempi. Yleisesti yli kahdeksan tunnin matkan jälkeen ainakin yön yli lepo olisi suositeltavaa. Lentomatkoissa nyrkkisääntö on päivä lepoa jokaista lennettyä kahta tuntia kohden.

Artikkelin kirjoittanut ELL Minna Viitasaari, Eläinklinikka Anivet, Turku

Lähteet:
CA Weeks, P McGreevy, NK Waran. Welfare issues related to transport and handling of both trained and unhandled horses and ponies. Equine vet. Educ. (2012) 24 (8) 423-430.
DJ Marlin. Transport of horses. Teoksessa: KW Hinchliff, AJ Kaneps, RJ Geor. Equine sports medicine and surgery. Basic and clinical sciences of the equine athlete. 2004, 1239-1250.
http://wwwb.mmm.fi/tiedotteet/tiedote.asp?nro=626